Kliiniset tutkimukset

NIF-ryhmässä ei havaittu uusia kovettumia IP-ryhmään verrattuna (P = 0,0150). IP-ryhmässä havaittiin katkenneita neuloja, NIF-ryhmässä ei riskiä. HbA1c-arvon oikaistu keskimääräinen lasku lähtötasosta 0,55 % viikolla 16 NFI-ryhmässä oli vähintään samanarvoinen ja tilastollisesti parempi verrattuna IP-ryhmän 0,26 %:iin. Insuliinin anto NIF-ryhmällä saattoi tarjota paremman turvallisuusprofiilin kuin IP-injektiot, koska se vähensi ihon naarmuja, kovettumia ja kipua eikä poistanut neulan katkeamisen riskiä.

Johdanto:

Tyypin 2 diabeetikkojen insuliinia käyttävien potilaiden osuus on edelleen hyvin pieni, ja hoito aloitetaan usein suhteellisen myöhään. Insuliinin käytön viivästymiseen havaittiin vaikuttavan monia tekijöitä, kuten neulojen pelko, psyykkiset häiriöt insuliinipistosten aikana ja insuliinipistosten epämukavuus. Kaikki nämä olivat tärkeitä syitä potilaiden kieltäytymiselle insuliinihoidon aloittamisesta. Lisäksi pistoskomplikaatiot, kuten neulojen pitkäaikaisesta uudelleenkäytöstä johtuvat kovettuminen, voivat myös vaikuttaa insuliinihoidon tehoon potilailla, jotka ovat jo käyttäneet insuliinia.

Neulaton insuliinikynä on suunniteltu diabeetikoille, jotka pelkäävät pistoksia tai ovat haluttomia aloittamaan insuliinihoitoa, kun se on selvästi aiheellista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida potilastyytyväisyyttä ja hoitomyöntyvyyttä neulattomalla insuliinikynällä verrattuna perinteisiin insuliinikynäpistoksiin tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla, joita hoidettiin 16 viikon ajan.

Menetelmät:

Yhteensä 427 tyypin 2 diabetesta sairastavaa potilasta osallistui monikeskustutkimukseen, prospektiiviseen, satunnaistettuun ja avoimeen tutkimukseen. Potilaat satunnaistettiin suhteessa 1:1 saamaan perusinsuliinia tai sekoitetun insuliinin neulattomalla injektorilla tai tavanomaisella insuliinikynällä.

Tulos:

Tutkimukseen osallistuneilla 412 potilaalla SF-36-kyselylomakkeen keskimääräiset pisteet nousivat merkittävästi sekä neulatonta injektoria että tavanomaista insuliinikynää käyttäneissä ryhmissä, eikä ryhmien välillä ollut merkittävää eroa hoitomyöntyvyydessä. Neulatonta injektoria käyttäneen ryhmän koehenkilöillä oli kuitenkin merkittävästi korkeammat hoitotyytyväisyyspisteet kuin tavanomaista insuliinikynää käyttäneillä potilailla 16 hoitoviikon jälkeen.

Yhteenveto:

Insuliinikynällä ja neulattomalla injektiolla varustettujen ryhmien välillä ei ole merkittävää eroa tässä SF-36-tuloksessa.

Neulaton insuliinin pistäminen johtaa suurempaan potilastyytyväisyyteen ja parempaan hoitomyöntyvyyteen.

Johtopäätös:

Neulaton injektori paransi tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden elämänlaatua ja lisäsi merkittävästi heidän tyytyväisyyttään insuliinihoitoon verrattuna perinteisiin insuliinikynäpistoksiin.